alku | lumous | info | galleria -03 | raportti -03 | soittolistat

Raportti

Lumous 2003

Tänä kesänä toista kertaa järjestetty Lumous-festivaali osoittautui jälleen menestyksekkääksi. Paikalle saapui noin 1200 alan ihmistä ympäri Suomea, mikä yllätti iloisesti paitsi järjestäjät, myös festivaalivieraat itsensä: "Ihanaa tavata näin monia uusia ihmisiä!"

Lumoukseen oli tänä vuonna saapunut sekä bändejä että vierailijoita ulkomaita myöten. Yleisön joukossa liikkui ihmisiä Saksasta, Venäjältä ja jopa Espanjasta ja Italiasta saakka, ja bändit olivat saapuneet paikalle Saksasta ja Ruotsista, kotimaisia voimia tietenkään unohtamatta.

Järjestäjät ovatkin erittäin tyytyväisiä siihen, että pieni alakulttuurimme saatiin jälleen koolle vaikkakin vain yhden viikonlopun ajaksi, sillä yleisömenestys osoitti, että Lumousta todella tarvitaan skeneä vahvistamaan. Ensi vuonna tavataan taas!

Lumotut päivät sujuivat vuonna 2003 seuraavasti:

Perjantai 4.7.

Schatten - die dunkle Seereise
Schatten-klubin järjestämä erittäin perinteikäs risteily Die dunkle Seereise starttasi tänä vuonna Lumous-festivaalin käyntiin. Laukontorin rannasta pakkautui sulassa sovussa M/S Ratina -laivaan hyväntuulinen ja värikäs joukkio, joka halusi päästä nauttimaan ihanasta ilmasta, seurasta ja musiikista hieman tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, eli laivan kannelta käsin. Goottiväen laineillelähtöä oli tullut seuraamaan myös kourallinen uteliaita ihmisiä sekä jokunen valokuvaaja.

Lievä ahtaus vaivasi risteilyväkeä, koska lähes kaikki tahtoivat lämpimän ilman vuoksi laivan ulkokannelle, mutta sopu sijaa antoi, ja tunnelma oli tietysti mitä parhain M/S Ratinan kiertäessä neljän tunnin ajan Pyhäjärven rantoja.

Risteilyllä esiintyivät tänä vuonna Sepulcrum Mentisin solisti Martin Kasprzak sekä kotimaan toivo Varjo. Martyn (vokaalit) ja lord Gravehillin (kitara) keikka sisälsi akustisia versioista tunnetuista gootti- ja vähän muistakin hiteistä, ja Marty, joka on esiintyessään varsinainen kuminaama, viihdytti kaikkia muuntumalla hetkessä machomaisesta Billy Idolista Ville Valoksi kaikkine asiaankuuluvine kurkkuäänteineen.

Hiljattain uuden menestyksekkään albumin julkaisseen Varjon keikka antoi paljon yhtyeen vanhoille faneille, sillä laivalla kuultiin vanhaa materiaalia, jota ei ollut aikoihin soitettu livenä. Unohtumaan eivät luonnollisestikaan päässeet myöskään pienehköiksi klubihiteiksi nousseet uudemmat kappaleet, kuten tuoreen Paratiisissa-levyn Paniikki. Varjo osoittautui toimivaksi orkesteriksi risteilyn hieman rajatuissa olosuhteissa, ja volyymin taso, joka Varjon keikoilla on yleensä ollut turhankin kova, pysyi kiitettävän alhaalla tehden keikasta miellyttävää kuultavaa.

Seereise aikaansai tyytyväisen hymyn paitsi Schatten-ihmisten, myös risteilyvieraiden naamoille. Ja mikä parasta, hauskuus oli vasta alkamassa.

(Ainoa miinus tulee laivasta pulloja veteen heitelleille henkilöille. Toivottavasti ymmärrätte edes hävetä.)

AfterHours
Seereise-laivan rantauduttua takaisin Laukontorille suuntasi lähes koko paatissa ollut porukka tiensä AfterHours-klubille Yo-talolle, jossa esiintyivät suomalaiset The Cyan Velvet Project ja UltraNoir sekä ruotsalainen The Imaginary Walls. Ensin mainittu, joka oli myös ensimmäisenä esiintymisvuorossa, yhdistelee musiikissaan varsin omaperäisesti goottia, nu metalia ja industrialmusiikkia. Seuraavaksi lauteille kiivenneen UltraNoirin 80-lukulainen synkkispop oli taattua tavaraa ja suurelle osalle yleisöstä jo ennestään tuttua. Illan pääesiintyjä, vanhan koulukunnan goottisuuntausta edustanut The Imaginary Walls lienee tarkasti kuunnellut sistersinsä ja rosettastonensa, niin vahvasti kyseisten bändien perintö kuului. Solistikin näytti kummallisen tutulta aurinkolaseineen - ja mikäs siinä oli yleisön tanssiessa ja fiilistellessä, kun bändikin kerran tiesi, mistä naruista vetää.

Toki Yo-talon tanssilattialla nautittiin myös levymusiikista, ja tanssilattia olikin ääriään myöten täynnä loppuyöstä. Kaiken kaikkiaan AfterHoursissa viihtyi perjantai-iltana noin 350 ihmistä, mikä oli oivallinen saavutus.

GothNic
Lauantaipäivän piristykseksi oli järjestetty mahtava goottipikniktapahtuma. Ideana oli lyhykäisyydessään vapaamuotoinen piknik, joka tarkoitti kerääntymistä luonnonkauniiseen Viikinsaareen välttämättömien tykötarpeiden kera. Mitään ohjelmaa ei ollut ideoitu valmiiksi, mutta sitä ei tarvittukaan - viini, eväät, kannettava mankka ja hyvä seura riittivät. Jotkut fiksut olivat älynneet raahata mukanaan myös viltit, joiden päällä istua. Laivamatka Viikinsaareen tarjosi jo oivan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, ja kun saareen asti päästiin, olikin koko päivä aikaa sosialisointiin.

Ensimmäistä kertaa järjestetty GothNic onnistui loistavasti: sää oli hyvä, ja piknikpaikalle virtasi ensimmäisestä klo 14 lähteneestä laivasta lähtien jatkuvasti lisää ihmisiä. Parhaimmillaan Viikinsaaren kallioilla paistatteli useampi kymmenen ihmistä kerrallaan. Aika kului aivan siivillä luonnon helmassa, ja ennen kuin kukaan huomasikaan, oli jo ilta ja aika siirtyä Dusk-klubille.

Dusk
Lauantai-illan Dusk keräsi paikalle lähes 400 ihmistä, ja Klubi olikin täynnä - mutta ei kuitenkaan onneksi liian täynnä - hyväntuulista goottikansaa. Klubi oli aukaissut myös terassinsa, mikä oli loistava ajatus, sillä kesäyö oli erittäin lämmin ja tyylinsä tuntevilla ihmisillä luonnollisesti paljon muovia, samettia ja muita hienoja materiaaleja yllään. Ulkoilma tarjosi hetken vilvoitusta tanssin aiheuttamaan hikoiluun.

Gothic-triphop -yhtye NYX tanssitti yleisöä soljuvalla kauniilla, kevyellä tanssimusiikillaan hiukan ennen pääesiintyjä Sepulcrum Mentisin astumista lavalle. Vierailipa lavalla myös vanha kelmi Jyrki Witch laulamassa NYXin kanssa yhdessä levyttämänsä biisin.

Sepulcrum Mentis, joka viimeksi vieraili maassamme noin seitsemän vuotta sitten, oli jälleen hyvässä vedossa. Bändin esiintyminen lepää paljolti vokalisti Martyn harteilla, ja hyvä niin, sillä mieshän osa todella ottaa lavan haltuunsa karismallaan ja kauniilla lauluäänellään. Musiikillisesti Sepulcrum Mentis on pehmentänyt linjaansa takavuosien metallisemmasta suunnasta nykyiseen gootimpaan soundiin, mutta silti paikoin keikan aikana kuultiin erittäin raskaita kitaravalleja, mikä oli omiaan tuomaan mieleen alkuaikojen kappaleet. Ei hullumpaa.

Loppuillasta dj:t Jyrki Witch ja Anssi keskittyivät tanssittamaan juhlakansaa, ja hyvinhän tuo tanssilattia näytti olevan pullollaan porukkaa aivan valomerkkiin saakka. Ja kun valomerkin aika tuli, ja joillakuilla Klubilla olleista oli tunne, että bileet loppuivat kesken, suuntasivat he omatoimisille jatkoille Tammerkosken rantaan Koskipuistoon. Onneksi yö oli lämmin ja fiilikset korkealla.

The End
Sunnuntai-iltana oli tarkoitus vähentää festarin lopun lähestymisestä aiheutuvaa haikeata tunnetta kokoontumalla Rusty Angeliin. Paikalla olivat kaikki Lumouksen dj:t lukuun ottamatta Pinionia ja Xavieria, mutta kyllä jäljellä ollut porukkakin sai Rustyn piskuiselle tanssilattialle vielä liikettä. Ja sitkeästi ihmiset vieläkin tulivat paikalle parhaissa vetimissään, vaikka ulkona ja varsinkin sisällä Rustyssa oli melkoisen korkea lämpötila. Kaikki pisteet urheudesta arvonsa tuntevalle juhlakansalle!

The Endissä kuultiin alkuillasta kevyempää konemusiikkia, loppuillasta soittajat keskittyivät perinteiseen goottiin ja sitä sivuaviin aiheisiin - Cyndi Lauperia ja jo suorastaan pakollista Scary Bitchesiä unohtamatta.

Loppuillasta nähtiin myös täysi ennaltajärjestelemätön striptease-show, kun Depeche Moden innoittamana ensin eräs mieshenkilö heitti vaatteensa pois baaritiskillä seisten, ja aivan hetken kuluttua perässä seurasi kaksi neitokaista, jotka myös vähensivät vaatetustaan aika kiitettävästi.

Lähes kaikki tuli siis Lumouksen aikana nähtyä ja koettua. Jos pelkästään päätösklubilla oli näin hauskaa, kuinka sanat riittävät kuvailemaan muiden tapahtumien mahtavuutta? Tuhannet kiitokset festarivierailijoille, ja nyt vain ensi vuotta odottelemaan!